Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hiihtoratsastuskisat villitsi

Aloimme suunnitella hiihtoratsastuskisoja tuossa helmikuun lopun tietämillä,  kun innostus lajia kohtaan virisi taas kevätauringon porottaessa ja hohtavien lumihankien kutsuessa. Innostukseen vaikutti myös teini-ikäisten poikasten kiinnostus vauhdikkaasta lajista ja äityleiden onnellisuus siitä että saatiin pojan viikarit innostumaan tallille lähdöstä. Muutaman kerran tuli harjoiteltua vetoja suoralla maalla, ensin ihan vetovaljaiden rintaremmillä ja juoksutusliinalla, sittemmin innostuttiin tilaamaan postimyynnistä ihka vasitut hiihtoratsastusliinat.

Hevoset eivät olleet hommasta moksiskaan! Varsinkin ne jotka ovat tottuneita vetäjiä muutenkin, mutta eipä tehnyt tiukkaa niillekään jotka olivat ensikertaa hommissa. Meidän Tuntsa on ollut hiihtovaljaissa jo kolmatta talvea. Viime talvena saatiin antaa kyytiä jopa ranskalaisille vieraille, jotka nauttivat hommasta mielin määrin. Luulivat ensin, että hevoselle laitetaan vaan valjaat ja sitten menoksi, ilman ratsastajaa. Valotimme asiaa, että ratsastajan kanssa homma voisi olla hiukan turvallisempaa.;)

Johtokunta päätti sitten kisapäivän ja rata saatiinkin kuntoon melko nopeassa tahdissa. Yhtenä perjantaina pidettiin ratatalkoot ja onneksi sattui vielä nuoskapäivä, että hyppyreiden rakentaminen luonnistui kuin itsestään. Tryykin Reijo ajoi traktorilla pellolle kahdeksikon ja saatiinkin radalle heti sopivasti mittaa eli tarvittavat 600 metriä. Sitten kauhalla vähän typpyröitä radanvarteen ja lapiot heilumaan. Saatiin taiteiltua viisi mukavan kokoista linkkaa, ihan vasta-alkaja joukolle sopivia.
Talkoiden lomassa nautittiin makkaroita  ja nokipannukahvia tietty. Olihan meitä sellainen 20 hengen joukko. Kiitos siitä porukalle!

Kisapäivää ennen laitettiin radalle vielä havuja hyppyreille merkeiksi ja raahattiin puuttuvat esteet, kuten ristikko, paaleja ja olkia kitkaesteeksi. Sitten vaan harjoittelemaan. Ja tulihan tuota höylättyä. Hevonenkin oli niin innoissaan, että hikosi pelkästä jännityksestä. Toisen hevosen suoritusta se jähmettyi seuraamaan silmä tarkkana, alusta loppuun kaviolla hankeen nojaten. Oli kyllä hepo jännässä kaverin puolesta.
 
Kilpailua ennen tehtiin pari parannusta radalle. Levitettiin vähän tiukkoja kaarteita ja yritettiin tasoittaa alastuloja, mutta kevätaurinko ja yöpakkaset tuppasi tekemään radasta kovan ja liukkaan. Siinä tarvittiinkin jo taitoa, että pysyi suksilla pystyssä. Muutama pyllähdys nähtiin jo harjoituksissakin ja ”erään” ratsastajan putominen. Etukaarteen jyrkkyys oli hevoselle liikaa ja päätimme lähteä eri suuntiin. Kerkesin ajatella, että onneksi on ihanan pehmä hanki alla, mutta olikin kuin betonia eikä tästä eukon rahjakkesta jäänyt edes kuoppaa hankeen!

Kisapäivä oli loistava sään puolesta. Aurinko paistoi ja hanki kimalsi. Sai siinä olla lasit ratsastajallakin, että selvisi maaliin. Ratsukkoja oli ilmoittautunut vain 9, mutta mukavat kisat saatiin pystyyn silläkin porukalla. Yleisön kommentti oli kisoista positiivinen ja kannustava. Olivat nauttineet erilaisesta tapahtumasta. Vauhtia ja kommelluksia oli tarjolla sekä kahvia ja makkaraa. Pienimmille oli jopa luikurimäki pykätty ajan vietteeksi ja ratsastusta sai kokeilla niin lapset kuin aikuiset. Mukava kokemus oli niin järjsestelyjen kuin itse kisaamisen puolesta. Ja varmasti pidetään ensi vuonnakin!! Ja vähän isommat hyppyrit jo sitten!

Kirjoitti: Elina Miettunen

9.4.2009

©2018 Tervolan Ratsastajat ry - suntuubi.com